Sanataideohjaajan kurssin päätöskerraksi meidän piti kirjoittaa omat sanataidemanifestimme. Minun leikkimielisessä manifestissani sanottiin muun muassa näin: Sinä saat ja osaat / kuvitella, keksiä, leikkiä, liioitella. / Voit myös poimia, pilkkoa ja paloitella. / Et tarvitse siihen kenenkään lupaa.
Manifestissa halusin painottaa sitä, että sanataide on jokaisenoikeus. Kaikki saavat kirjoittaa ja iloita kirjoittamisesta, eikä kannata antaa liiallisen itsekritiikin tai muiden kuvitellun kritiikin rajoittaa itseään. Sanataidetoiminnan periaatteisiin kuuluu sekin, että jos tekstejä luetaan ääneen tai näytetään muille, ohjaaja ja muut kommentoivat niitä kannustavasti. Parannusehdotuksilla ja kriittisellä palautteella on aikansa ja paikkansa (arviointeja ja editointejakin teen), mutta ei silloin, kun tehdään 5–15 minuutin nopeita harjoituksia.
Yhdessä kirjoittamisen taika
Kirjoituskursseilla olennaista on myös se, että kirjoitetaan yhdessä muiden kanssa. On hienoa huomata, miten yhdessä kirjoittaminen tekee kirjoittamisesta helpompaa, vaikka kaikki kirjoittavat omia tekstejään. Kun näkee muiden kirjoittavan kynä suhisten tai näppäimet napsuen, siitä saa itselleenkin vauhtia kirjoittamiseen. Tämän yhdessä kirjoittamisen taian koin myös akateemisissa kuvioissa, kun olin mukana Johanna Isosävin luotsaamassa yhteisöllisen kirjoittamisen ryhmässä. Monina viikkoina kävi niin, että se perjantain puolitoistatuntinen Zoomissa oli koko viikon tuotteliain kirjoitushetki. Johanna Isosävi ja Camilla Lindholm kirjoittavat kirjassaan Yhteisöllisen kirjoittamisen opas (Art House 2023) siitä, miten yhteisöllinen kirjoittaminen lisää sekä tuottavuutta että hyvinvointia. Tavoitteellisen kirjoittamisen kontekstissa olennaista on myös puhua kunkin omista kirjoittamisen vaiheista ja tavoitteista.
Miksi joogaa ja kirjoittamista?
Järjestimme joogaopettaja Maria Kiison kanssa lokakuun alussa yhteisen Joogaa ja kirjoittamista -työpajan WellStudiossa Espoossa, ja seuraava vastaava on marraskuussa. Loppukeskustelussa osallistujat muun muassa totesivat, että joogaharjoituksen jälkeen mieli tuntui vapaalta kirjoittamiseen, kirjoittaminen sujui virtaavasti ja oli helppo olla kokonaisvaltaisesti läsnä. Juuri tämän vuoksi haluan yhdistelmäkursseja järjestää: kun keho on rento ja mieli keskittynyt, lähtee tekstikin rullaamaan. Taustalla on samankaltainen ajatus kuin opetusmenetelmissä, joissa tavoitellaan oppimiselle ja ryhmälle mahdollisimman optimaalista vireystilaa. Jooga on tietenkin vain yksi mahdollinen tapa sopivan vireystilan saavuttamiseksi. Muita ovat esimerkiksi luonnossa liikkuminen sekä erilaiset mielikuvaharjoitukset ja sopiva musiikki.
Kehon ja mielen rentous, hyvä keskittyminen ja tunnelma sekä ryhmän tuki ovat periaatteita, joihin kurssini pohjautuvat – olipa kyse sitten niin sanotusta luovasta kirjoittamisesta tai asiatekstien kirjoittamisesta luovana työnä. Toivon, että osallistujat saavat niistä innostavia ja kannustavia kokemuksia, halun kirjoittaa lisää sekä mahdollisuuksia saada oivalluksia omista kirjoitustavoistaan. Ainahan se teksti ei tietenkään lähde lentoon – sen tietää jokainen, joka joskus on kirjoittanut – mutta kuten kurssille osallistunut Aija Noronen kirjoitti LinkedInissä: ”Kirjoittaminen on kivaa myös silloin kun se ei ole kivaa”. Tätä toivon!