Kesäkuu on alkanut, mutta muistelen ihan hetken vielä maaliskuuta. Minulla oli silloin ilo vierailla kollegani Roosa Suomalaisen kanssa Oxfordin kirjallisuusfestivaaleilla. Matka Oxfordiin oli monella tavalla antoisa, ja tuntui sykähdyttävältä kulkea samoilla kaduilla ja kujilla, collegejen pihoilla ja kirjastojen käytävillä kuin J. R. R. Tolkien, C. S. Lewis, Lewis Carroll, Philip Pullman ja lukuisat muut kirjailijat. Sinne oli helppo kuvitella vaikkapa Universumien tomun Lyra seikkailemaan. Myös esimerkiksi Colin Dexterin Morse-kirjojen ja niistä tehtyjen tv-sarjojen ystäville Oxford tarjoaa paljon tunnistamisen iloa.
Kirjallisuusfestareiden hillitty charmi
Festivaalit eivät keskittyneet mihinkään yhteen suureen tilaan, vaan kirjailijahaastatteluja, esitelmiä ja paneelikeskusteluja oli eri rakennuksissa pitkin kaupungin keskustaa. Tapahtumapaikkoina oli kirjastojen ja collegejen saleja, joten osa festivaalien charmia oli mahdollisuus päästä kurkistamaan sellaisiin paikkoihin, joihin ei muutoin pääsisi. Jokainen tapahtuma oli maksullinen ja liput piti ostaa hyvissä ajoin, jos halusi varmistaa paikan. Sheldonian-teatterin pyöreään saliin kokosi suuren yleisön esimerkiksi Mihail Hodorkovski, jonka arvattiin puhuvan napakasti Putinista ja niin hän myös teki.
Festivaaleilla ei kuitenkaan ollut sellaista kaupallista hulinaa kuin vaikkapa Helsingin ja Turun kirjamessuilla. Ehkä olisin jopa kaivannut jotain avointa yleisölavaa, johon kuka tahansa ohikulkija olisi voinut tulla seuraamaan keskusteluja. Paikallisissa kirjakaupoissa jotain ilmaisohjelmaa ilmeisesti oli, mutta niihin emme osuneet. Toisaalta meille kirjaintoilijoille pelkästään kirjakaupoissa luuhailu nousi matkan kohokohtiin. Varsinkin Blackwell’s houkutti tutkimaan valikoimaa useamman käynnin verran. Sen kellarikerroksessa sijaitsevassa Norrington Roomissa on lähes viisi kilometria hyllyjä ja 150 000 kirjaa.
Jopa majapaikkammekin olivat kokemisen arvoisia nähtävyyksiä. Yövyin ensin yhden yö Queen’s Collegessa (perustettu 1341, kuvassa) ja loput yöt Wadham Collegessa (perustettu 1610). Molemmissa aamiainen tarjoiltiin juhlavassa suuressa ruokasalissa, ja pihapiirit ja käytävät huokuivat historiallista tunnelmaa. College-majoitus on varsin suositeltava ja edullinen tapa yöpyä Oxfordissa, jos ei kaipaa luksusta. Samalla valkenee Oxfordin yliopiston rakenne, joka koostuu erillisistä collegeista.
Kirjalliset kävelyt
Oxfordissa maksoin ihan mielelläni myös opastetuista kiertokävelyistä, vaikka yleensä en sellaisille juuri osallistu. Tällaisella lyhyellä vierailulla kaupungin salat taatusti avautuivat paremmin oppaiden avulla kuin itsekseen ihmettelemällä. Osallistuimme Bodleian-kirjaston järjestämälle kirjalliselle kävelylle kaupungilla ja toiselle kierrokselle kirjaston tiloissa. Molemmat olivat erittäin hyviä. Myös Christ Church Collegen opas oli varsin mainio. Hän osoitti yksityiskohtaisesti, mikä Harry Potter -leffan kohtaus oli kuvattu missäkin portaikossa tai pylväskäytävässä ja mistä collegen esineestä matemaatikko Charles Dodgson eli kirjailija Lewis Carroll oli saanut innoitusta Liisan seikkailuihin ihmemaassa.
Paikan tuntua kirjoittamassa ja lukemassa
Osallistuin myös yhden päivän kestävään kirjoitustyöpajaan, jossa aiheena oli sense of place, paikan tuntu. Sen vetäjinä toimivat Sarah Burton ja Jem Poster, jotka ovat kokeneita kirjoittajia ja kirjoittamisen opettajia. Analysoimme yhdessä ensin otteita englantilaisesta kaunokirjallisuudesta ja sitten kirjoitimme pari omaa tekstinpätkää. Oli kiinnostava päivä ja olin vaikuttunut muiden osallistujien hienoista teksteistä, jotka syntyivät siltä istumalta. Minulle harjoitukset antoivat tilaisuuden lähestyä käytännön kirjoittamisen kautta aihetta, jota olen aiemmin käsitellyt tekstianalyyttisesti.
Myös vapaa-ajan lukijana nautin paljon teoksista, joihin voi ikään kuin astua sisään. Usein muistan jälkikäteen romaanin tai kerronnallisen tietokirjan tilat ja paikat paremmin kuin varsinaiset tapahtumat. Ehkäpä siksi olen viehättynyt ajatuksesta, jonka Michel de Certeau esitti kirjassaan Arkipäivän kekseliäisyys I (suom. Tapani Kilpeläinen, Niin & Näin 2013): ”Jokainen kertomus on matkakertomus – tilan käytäntö.”