Minulla oli suuri ilo päästä toukokuussa mestarin oppiin eli kirjailija Monika Fagerholmin luotsaamalle kirjoitus- ja elämysmatkalle Leroksen saarelle Kreikkaan. Leros on monin tavoin kiinnostava saari historiansa ja sijaintinsa puolesta – ja myös siksi, että kirjailija Göran Schildt ja hänen vaimonsa Christine Schildt perustivat sinne vuonna 1965 Kreikan-kotinsa, Villa Kolkiksen. Kurssin taustalla oli Villa Kolkis vänner -yhdistys, joka järjestää kulttuurimatkoja Lerokselle. Mekin pääsimme tutustumaan Schildtien villaan Christine Schildtin opastuksella.
Niin paljon kuin kirjoitettuja tekstejä ja lukemista olenkin urallani eri näkökulmista pohtinut, oli aivan ainutlaatuista kuulla kirjailijan ja kirjoittamisen opettajan punnittuja ajatuksia, jotka kumpuavat omasta monipuolisesta kokemuksesta. Tekstiäkin viikon aikana syntyi ja vieläpä sellaista, joka yllätti minut itsenikin. Kaiken kaikkiaan oli ihanaa kirjoittaa, puhua ja kuulla kirjoittamisesta sekä tutustua kirjoittaviin ihmisiin. Ihania olivat myös merelliset maisemat ja uiminen kirkkaassa vedessä, joka vielä toukokuussa oli sopivan virkistävää. Uidessa ajatuksetkin usein kirkastuvat.
Leroksella sain vahvistusta sille ajatukselle, että ei tarvitse kirjoittaa romaanikäsikirjoitusta tai pyrkiä lainkaan julkaisemaan kokeakseen olevansa kirjoittava ihminen. Kirjoittaminen voi olla tapa ajatella, jäsentää, rentoutua ja keskittyä, kuten kaikki päiväkirjan pitäjät tietävät. Aivan parhaat syvän keskittymisen kokemukseni olen saanut nimenomaan kirjoittaessa. Myös lukeminen voi parhaimmillaan antaa sellaisen uppoutumisen kokemuksen, jonka psykologi Mihály Csíkszentmihályi (1934–2021) nimesi flow-tilaksi. Sellainen syntyy, kun syvän keskittyneeseen tekemiseen yhdistyy sopiva määrä ponnistelua sekä tunnetta osaamisesta, aikaansaamisesta ja työskentelyn palkitsevuudesta. Tehtävän on oltava tarpeeksi haastava, muttei liian vaikea. Toki monessa tilanteessa tekstiä pitää saada aikaiseksi ilman flow’takin. Siihen auttavat muun muassa hyvä suunnittelu, työn rytmittäminen, säännöllisyys ja tauottaminen, joita kaikkia voi myös harjoitella.
Keskittyvän kirjoittamisen päivä
Järjestin pari viikkoa sitten Keskittyvän kirjoittamisen päivän, jossa haimme keskittymisen kokemusta kirjoittamalla ja kirjoittamiseen syventymistä lyhyiden harjoitusten avulla. Sain osallistujilta hyvää palautetta ja ideoita ja olenkin jo kehittänyt työpajan konseptia eteenpäin. Sormet syyhyävät järjestämään jo seuraavaa, sillä meditatiivisessa kirjoittamisessa on kyllä sitä jotain, mitä moni ihminen kaipaa kaiken multitaskaamisen ja maailmanmenon monikanavaisen seuraamisen keskellä.
Tämäkin pienoisretriitti päättyi muuten uimarannalle. Kirjoituspaikkana oli Espoon Karhusaari ja siellä Sinebrychoffin huvilaan kuuluva Hevosmiehentalo, jota vuokraa Pro Karhusaari -yhdistys (eläköön tämäkin kulttuuria vaaliva yhdistys!). Karhusaaren hienouksiin kuuluvat paitsi 1892 valmistuneen kaupunkimaatilan rakennukset myös upeat merelliset maisemat, joiden äärellä on hyvä hengitellä, ajatella ja keskittyä hetkeen.
