Tavataan messuilla!

Syksyyn kuuluu paitsi ruskan tarkkailu, myös kirjasyksyn seuranta. Kirjallisiin uutuksiin ja myös antikvaarisiin löytöihin pääsee hyvin tutustumaan kirjamessuilla Turussa ja Helsingissä. Turkuun en päässyt, mutta tämän viikon lopulla tarkoitus on suunnata Helsingin messukeskukseen, joka täyttyy taas kirjoista ja kirjojen ystävistä – niin kirja-alan ammattilaisista kuin lukemisen harrastajistakin. Silloin kun olin vielä kustantamossa töissä, kirjamessuilla ei juuri ollut aikaa vapaaseen haahuiluun. Nykyisin messuilla käyminen on paljon rennompaa: tapaan tuttuja, teen hyviä ostoksia ja näen kätevästi kerralla, mitä kaikkea eri kustantamot ovat tänä vuonna julkaisseet ja mitä haluavat nostaa esille.

 

Jos laitan tutkijanhatun päähäni, näen kirjamessut osana lukemisen yhteisöllisyyttä. Vaikka kirjan lukeminen on yleensä yksityinen tapahtuma, nauttii moni lukija myös yhteydestä toisiin lukijoihin ja kirjallisuuden maailmaan. Pelkästään se, että tietää muidenkin samaan paikkaan kokoontuneiden nauttivan ja intoilevan kirjoista ja lukemisesta, voi tuottaa iloa. Kirjamessut on myös hyvä tilaisuus nähdä eläviä kirjailijoita, kuvittajia ja kääntäjiä kertomassa työstään ja teoksistaan.

 

Lukemisen yhteisöllisyys

Lukemisen yhteisöllisyyden muotoja ovat myös ihan jokapäiväinen kirjojen suosittelu tai suositusten pyytäminen, lukupiirit, kirjablogit ja -podcastit, muu kirjasome, lukuhaasteet, lukemissovellukset ja jopa lukuaikapalvelut, joissa pisteytetään ja arvioidaan sekä teosta että äänikirjojen luentaa. Muuttuva lukijuus -hankkeessa toteuttamamme kysely osoitti, että monelle aktiivilukijalle kirjailon jakaminen on kiinteä osa omaa lukuharrastusta (tutkimusjulkaisu tulossa, palaan asiaan). Toiset eivät juuri kerro muille lukemisistaan, mutta voivat silti seurata tiettyjä kirja-aiheisia tilejä. Joku taas lukee ehkä harvakseltaan, joten kaipaa siksi muiden apua kirjojen valitsemiseen.

 

Lukemisen yhteisölliset muodot voivat myös kannatella omaa lukijuutta silloin, kun aikaa kirjojen lukemiseen on vähän: pysyypähän ainakin perillä siitä, mistä muut ovat innoissaan. Tai lukeepahan ainakin sen lukupiirikirjan kerran kahdessa kuukaudessa. Monilla meistä on kausia, jolloin lukeminen jää syystä tai toisesta taka-alalle. Takaisin lukemisen imuun voi johdattaa vaikka juuri sopivalla hetkellä luettu, kiinnostusta herättävä somepostaus.

 

Lukemisen kulttuurit

Lukemisen yhteisöllisyyden ulottuvuuksia käsitellään useammassakin luvussa uunituoreessa Lukemisen kulttuurit -kirjassa (Gaudeamus 2023), jonka tekemisessä sain olla mukana yhtenä toimituskunnan jäsenenä. Kuten kirjan monikollinen nimikin ilmaisee, lukemisella on monta paikkaa, tehtävää ja muotoa yksilöiden ja ryhmien elämässä. Kirja esittelee tutkimuksia, joissa näitä lukemisen muotoja on tarkasteltu. Yhteisöllisyys nousee esiin muun muassa lukupiirejä, kirjablogeja, ääneen lukemista ja suhtautumistapoja käsittelevissä luvuissa.

 

Yhteisöksi (tai kuvitelluksi yhteisöksi) voidaan ajatella laajempikin ihmisryhmä, esimerkiksi kansakunta. Suomessa lukutaidolla sekä kirjoittavilla ja lukevilla kansalaisilla on ollut merkittäviä tehtäviä yhteiskunnan rakentajana, ja muun muassa koulu- ja kirjastolaitos ovat ylläpitäneet tärkeänä pidettyä kirjallista kulttuuria. Toivoa sopii, että lukemisen ja kirjallisuuden arvo ymmärretään jatkossakin, eikä kirja-alaa kurjisteta lyhytnäköisillä päätöksillä, kuten arvonlisäveroa nostamalla. Tämä on tärkeää koko kirjallisen kentän kannalta aikana, jolloin kirja-ala on murroksessa ja kirjailijajärjestöt ovat esittäneet vakavia huolia kirjailijoiden toimeentulosta. Meidän tavallisten lukijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat vähäiset, mutta voimme ainakin lisätä kirjasyksyn seuraantaamme myös kirjamessujen keskustelut kirja-alan toimintaedellytyksistä: 26.10. tentataan päättäjiä (niin pitääkin) ja 28.10. kirjailijaliittojen puheenjohtajat keskustelevat toimeentulosta. Ehkä sen jälkeen raaskii taas ostaa yhden kirjan lisää, vaikkei se rakenteellisia ongelmia ratkaisisikaan.